Käännän oppariini tekstiä englanninkielisestä tekstistä, suomennan sanasta sanaan. Laitanko tekstin lainausmerkkeihin?

Vastaus:
Lyhyt suora lainaus kirjoitetaan tekstiin lainausmerkkien väliin. Lyhyt lainaus on korkeintaan kolme riviä.

Pitkä suora lainaus sisennetään, kursivoidaan ja kirjoitetaan rivivälillä 1.

Korpela (2011) käyttää jättipitkästä, usean tekstikappaleen mittaisesta suorasta lainauksesta nimitystä lohkolainaus. Lohkolainausten käyttöä ei JAMKissa tietääkseni suositella.

Mutta onko kyseessä suora lainaus (sitaatti, sanasanainen lainaus)?

Raportointiohjeessa sivulla 19 todetaan, että lainausten “on oltava täsmälleen samassa muodossa kuin ne ovat alkuperäisessä tekstissä”. Myös Hirsjärven, Remeksen ja Sajavaaran (2010, 120) mukaan suora lainaus on kirjaimellisesti sanasta sanaan kirjoitettua tekstiä: se on alkuperäistä tekstiä mahdollisine kirjoitus- tai asiavirheineen.

Tästä voisi päätellä, että jos käytät kyseistä enkunkielistä tekstinpätkää opparissasi todellakin enkunkielisenä, se on suora lainaus. Mutta jos käännät sen,  silloin se ei ilmeisesti ole suora lainaus. Yleensä sitä joutuu vähintäänkin sanajärjestystä muuttelemaan, kun kääntää tekstiä kielestä toiseen.

Soitin Suomen kielitoimiston neuvontapuhelimeen. Neuvoja suositteli, että jos haluat lainata sanasta sanaan varsinkin englanninkielisiä tekstejä, kirjoita ne oppariisi nimenomaan englanninkielisenä. Jos kyseessä on kuitenkin joku eksoottisempi kieli, voit tehdä tekstistä oman käännöksen. Onhan parempi, että lukija tajuaa, mistä kirjoitat. Oman käännöksen voi ymmärtää suoraksi lainaukseksi, mutta tekstissä on tällöin tultava ilmi, että kyseessä tosiaan on oma käännöksesi alkuperäistekstistä.

Myös Jukka Korpela (2011) suosittelee käyttämään alkuperäistä lähdettä, vaikka useimmilla aloilla vieraskielisen tekstin suomennos toimii paremmin : “Jos alkuperäinen lähde on vieraskielinen, tulisi etsiä sen julkaistu suomennos tai huolehtia siitä, että käännöksen tekee joku kyseistä kieltä ja asiaa tunteva”.

Sanasta sanaan -määräys ei ole ehdoton ohje, sillä usein näkee suorissakin lainauksissa poistoja ja lisäyksiä.

Tässäpä suositukseni suorien lainausten ja käännösten välisestä suhteesta:

• Käytä mieluiten alkuperäistekstiä tai sen julkaistua suomennosta.
• Tarvittaessa voit suomentaa tekstin itse, jos se opparisi kokonaisuus huomioon ottaen on järkevää. Tällöin lukijalle on selkeästi kerrottava, että suomennos on sinun. Voit ilmoittaa sen suluissa ennen lainausta tai sen jälkeen vaikkapa näin: (käännös minun)
• Jos teet suoraan lainaukseen poistoja, ilmoita ne kahdella ajatusviivalla: – –
• Jos teet suoraan lainaukseen lisäyksiä tai muutoksia, ilmoita ne hakasulkeissa, esimerkiksi: [hän]

Ja muistakaa vielä tämäkin raportointiohjeen neuvo (s. 16): “Siteeratessaan lähdettä tekijä lainaa alkuperäislähdettä sananmukaisesti eli suoraan. Suorien lainausten käyttöä on harkittava tarkkaan, ja runsasta lainausta on vältettävä,sillä suorien lainausten käyttö osoittaa omaperäisyyden ja analyyttisen otteen puuttumista.”

HUOM! Tietysti tässäkin asiassa on poikkeuksia, jotka vahvistavat säännön. Esimerkiksi lehtijuttuihin toimittajat muokkaavat ja lyhentävät haastateltavien puhetta; silti sanomiset ympäröidään lainausmerkeillä (Hiidenmaa 2004).

Meikäläisen loppuvuoden hipsukiintiö taisi tulla nyt tällä tekstillä kuitattua!

Muuta mukavaa

Korpela (2011) suosittaa sitaattien etsintään Wikiquote-sivustoa, varsinkin enkunkielistä osiota. Kokeilin sivustoa huvikseni. Heitän teille pienen pähkinän purtavaksenne. Kuka sanoi: “Voisin kuvitella, mutta en kuvittele. Pelataan nyt nämä kisat ensin pois.”?

Lähteet

Hiidenmaa, P. 2004. Kielenhuollon haasteita. Viitattu 20.12.2011. Http://www.kotus.fi/?s=2037.

Hirsjärvi, S., Remes, P. & Sajavaara, P. 2010. Tutki ja kirjoita. 15. – 16.p. Helsinki: Tammi.

Korpela, J. 2011. Lainausten esittäminen. Sivu kuuluu tietosivustoon Datatekniikka ja viestintä, osaan Aineistoa suomen kielestä. Nykyajan kielenopas, luku 4 Kirjoitusmerkit. Opasta on päivitetty 19.12.2011. Viitattu 20.12.2011. http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/kielenopas/4.6.html

Lisäksi suullisena lähteenäni oli mieshenkilö Kielitoimiston neuvontapuhelimessa (kielitoimiston neuvontapuhelinpalvelusta kerrotaan osoitteessa www.kotus.fi). En älynnyt kirjoittaa hänen nimeään muistiin. Näin voi käydä  informaatikollekin

Yritin etsiä Jamkin raportointiohjeesta tarkempia ohjeita suorien lainausten käyttöön esimerkiksi tutkimuksessa käytetyn kyselylomakkeen avoimia vastauksia lainatessa, mutta omaan silmääni ei ainakaan osunut. Eri lähteissä on hiemat erilaiset ohjeet, kuinka lainauksen ns. pilkkomista lyhyemmäksi merkataan. Eli  tarkoitan nyt sitä, kun osa tekstiä poistetaan lainauksen keskeltä tai että lainausta ei aloiteta ensimmäisestä lauseesta. Jossain käytetään kolmea pistettä, jossain kahta viivaa jne. Kuinka Jamkissa tulisi menetellä?

Vastaus:

Vastaus on kaksi viivaa.

Lainaus voidaan pilkkoa lyhyemmäksi kahden ajatusviivan avulla. Kielitoimiston oikeinkirjoitusopas (2008) ohjeistaa näin: “Useiden sanojen pois jättäminen lainatusta jaksosta osoitetaan kahdella ajatusviivalla, jotka erotetaan toisistaan välilyönnillä.”

Jos ajatusviivoja seuraa piste, se kirjoitetaan kiinni viivoihin.

Ajatusviiva on se yhdysviivaa (tavuviivaa) pidempi viiva, jonka saa tekstiinsä painamalla controlia ja numeronäppäimistön miinusviivaa yhtäaikaa. Tai voi sen saada monella muullakin tavalla, esimerkiksi lisää-merkki-toiminnolla, mutta tuota control-tapaa minä useimmiten käytän.

Olen viimeistelemässä opinnäytetyötäni. Pohdintaa herätti suorien lainausten merkintätapa. Suorat lainaukset ovat vastaajien kirjoittamia tutkimustuloksia ja oleellisia työn kannalta. Suurin osa lainauksista on alle 3 riviä, mutta osa myös enemmän. Miten nämä merkitään työhön? Samalla tavalla oletettavasti, mutta laitetaanko kaikki lainaukset tuon alle 3 riviä ohjeen mukaan, vai kuinka?

Vastaus:

Kyse on siis vastaajista, joilta olet saanut tutkimusaineistoosi vastauksia joko kyselyllä, haastattelemalla tms. Tai oikeastaan heidän sanomisistaan, joilla todennat ja esittelet tuloksiasi.

Raportointiohjeessa luvussa Visuaalinen havainnollistaminen todetaan näin:

Laadullisen tutkimuksen tuloksia havainnollistetaan aineistoesimerkeillä, esimerkiksi haastateltavien vastauksilla. Aineistoesimerkit valitaan havainnollistamaan sekä tulosten yleistä linjaa että poikkeustapauksia. Siteerausten ja litteroitujen näytteiden esittämisessä noudatetaan sisennyksistä annettuja ohjeita.

Sisennyksistä annetaan tällaiset ohjeet: “Pitkä suora lainaus (yli kolme riviä) sisennetään eli aloitetaan normaalitekstiä sisemmästä sarkaimesta. Sisennetty teksti kirjoitetaan rivivälillä 1 ja kursivoidaan. Sisennettyjä suoria lainauksia ei tarvitse merkitä lainausmerkein.”

Mielestäni kauneinta olisi, että aineistoesimerkit olisivat kaikki sisennettynä, jolloin ne olisi myös helppo ymmärtää aineistoesimerkeiksi.

Mutta koska raportointiohjeen mukaan aineistoesimerkeissa noudatetaan sisennysohjeita, tulevat 1-3 riviä pitkät aineistoesimerkki-lainauksetkin lainausmerkkeihin eikä niitä sisennetä. Yli kolme riviä (4-x riviä) pitkät lainaukset sisennetään, kursivoidaan ja kirjoitetaan ykkösrivivälillä.

Lisäys/muutos 15.4.2013:

Aineistoesimerkeissä lyhyetkin lainaukset voi sisentää erilliseksi kohdakseen tekstissä. Lue tämä blogikirjoitukseni: http://blogit.jamk.fi/oppari/2013/04/15/aineistoesimerkkien-sisennys/

Tässä teen oppariani ja etsin oppariblogistakin vastausta kysymykseeni, mutta en ihan suoraa vastausta ainakaan löytänyt. Eli käytän opparissani esimerkkejä haastattelujen pohjalta litteroidusta aineistosta.

Mietin kuitenkin, että jos aloitan esimerkin keskeltä lausetta tai lopetan sen, ennen kuin lause oikeasti loppuu, miten tämä pitää merkitä? Esimerkiksi jos koko lause on tällainen:

“Mut sitte tota oikeestaan näitten kahden muun kanssa niin, toisella oli niin voimakkaat pelot, tällä pienellä pojalla ja tän hevosen selkään tulemiset ja kaikki tämmöset niinku korkeudet etäisyydet oli hänelle hyvin haastavia, niin ne oli ensinnäkin meillä tietenkin osatavotteina.”

ja haluaisin ottaa sieltä esimerkiksi kohdan: ” toisella oli niin voimakkaat pelot, tällä pienellä pojalla” niin miten merkitsen että kohta on keskeltä lausetta?

Ja onko tosiaan niin, että jos suora lainattu lause on alle kolme riviä, sitä ei sisennetä ollenkaan? Kursivoidaanko se kuitenkin ja laitetaan lainausmerkkeihin?

Eikö tämä vaikuta häiritsevästi ulkoasuun, jos osa lainauksista on sisennetty ja osaa ei ja mikäli sisennettyjä lainauksia ei laiteta lainausmerkkeihin ja sisentämättömät laitetaan? Vai olenko ymmärtänyt (mielestäni melko epäselvistä raportointiohjeista) väärin?

Vastaus:

Voit merkitä aineistoesimerkkisi ajatusviivoilla:

”– – toisella oli niin voimakkaat pelot, tällä pienellä pojalla – –”

Ja jep, jos suora lainattu lause on alle kolme riviä, sitä ei sisennetä. Raportointiohje sanoo: ”Pitkä suora lainaus (yli kolme riviä) sisennetään eli aloitetaan normaalitekstiä sisemmästä sarkaimesta. Sisennetty teksti kirjoitetaan rivivälillä 1 ja kursivoidaan. Sisennettyjä suoria lainauksia ei tarvitse merkitä lainausmerkein.”

Pitkät suorat ja siksi sisennetyt lainaukset kursivoidaan. Eikä niitä merkitä lainausmerkkeihin. Pitkä lainaus on neljä riviä tai enemmän. Lyhyet lainaukset, jotka ovat keskellä muuta tekstiä, merkitään lainausmerkkeihin. Lyhyiden lainausten kursivoinnista raportointiohje ei neuvo mitään. Ne voi kursivoida tai olla kursivoimatta.

Olen samaa mieltä kanssasi, että kaikki aineistoesimerkit olisi johdonmukaisuuden vuoksi hyvä sisentää ja kursivoida.

Vaihteleva toimintatapa vaikuttaa häiritsevästi paitsi ulkoasuun, myös tulosten ymmärrettävyyteen.

Mm. laadullisessa tutkimuksessa korostetaan toimintatapaa, jossa lukijalle annetaan mahdollisuus selvästi erottaa se, mikä on kirjoittajan omaa ajattelua, mikä haastateltavien sanomisia (ks. esim. Tutki ja kirjoita 2010, 268). Laadullisessa eli kvalitatiivisessa tutkimuksessa tutkimusote on induktiivinen (mts. 266). Se tarkoittaa, että yksityisistä havainnoista päätellään jotain yleisempää, tehdään yleistyksiä. Siksi ajattelen, että ne aineistoesimerkit, jotka opparintekijä valitsee kuvaamaan aineistoaan, ovat tärkeitä. Ja että ne voisivat sen vuoksi näkyä tekstissä selvästi, toisin sanoen sisennettynä ja kursiivilla (italics).

Näin kesken lukuvuotta ohjetta ei kovin herkästi mennä muuttelemaan. Tämä asia on kuitenkin tullut esiin viime aikoina useissa opiskelijoiden yhteydenotoissa, joten keskustelin asiasta viestinnän opettajien kanssa.

Ja näin ohjeistamme: Kyllä aineistoesimerkeissä lyhyet siteeraukset voidaan esittää erillisinä, ellei niitä halua liittää tekstin yhteyteen. Jos haluaa, lyhyet lainaukset voivat olla sisennettyinäkin lainausmerkeissä selvyyden vuoksi.

Yritämme ohjeistaa raportointiohjeessa tätä kohtaa uudella tavalla, mahdollisesti esimerkeillä höystettyinä.  Muutan myös aiempaa kirjoitustani aineistoesimerkeistä.

Mikä on tekstiviite? Mikä on lähdeviite?

Vastaus:

Tämä on tärkeä kysymys, tekijänoikeudenkin kannalta.

Viitteet tehdään JAMKin raportointiohjeen mukaisesti, joka sanoo näin:

Käytetyt lähteet ilmoitetaan asian yhteydessä tekstiviitteinä. Tekstiviite on tekstissä oleva lyhyt viittaus lähdeluettelossa mainittuun täydellisempään viitteeseen. Tekstiviitteiden tarkoituksena on ilmoittaa lukijalle, kenen tekstiin tai ajatuksiin viitataan.

Viittaukset on merkittävä sekä referoidun että sanasanaisen (ns. suoran) lainauksen yhteyteen. Tekstissä pitää käydä ilmi, mikä osa on tekijän ”omaa” ajattelua, mikä toiselta lainattua: toisen tekstin omin sanoin sanomista, lähdetekstin referointia tai suoraa lainausta.

Standardin määritelmät

Standardi SFS 5989 Lähde- ja tekstiviitteitä koskevat ohjeet määrittelee ne näin:

• Tekstiviite on tietolähteeseen viittaava suppea merkintä tekstissä.
• Lähdeviite on laaja viitemerkintä, jonka avulla tietolähde voidaan tunnistaa tai paikantaa.

Mikä sitten on tietolähte? Standardin mukaan se on “aineisto tai resurssi, johon viitataan; esimerkiksi
asiakirja, julkaisu tai (digitoitu) kuvateos”.

JAMKin tekstiviite ja lähdeviite

JAMKissa tekstiviite on tämäntapainen (Sukunimi julkaisuvuosi, sivut). Esimerkiksi

Tekstiä tekstiä tekstiä (Lautamo 2013, 35). Tekstiä tekstiä tekstiä (ks. esim. Vänskä 2012, 23).

Lähdeviitteinä kyseiset viitteet voivat näyttää vaikka tällaisilta:

Lautamo, T. 2013. RALLA: ryhmätilanteessa tapahtuva lapsen leikin arviointi. Jyväskylä: Jyväskylän ammattikorkeakoulu.

Vänskä, K. 2012. Ohjauksen osaajat – miten he sen tekevät? Terveysalan ohjaajien käsityksiä ohjausosaamisesta. Väitöskirja. Jyväskylän yliopisto, terveystieteiden laitos. Jyväskylän ammattikorkeakoulun julkaisuja 132. Jyväskylä: Jyväskylän ammattikorkeakoulu. Viitattu 23.6.2014. Http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-830-222-6.

P.S. Nuo sivunumerot vedin niin sanotusti hatusta.

Mitä seuraa, jos ei tee tekstiviitteitä ja lähdeviitteitä`?

No, mitä väärinteosta nyt yleensä seuraa. Harmia, vahinkoa, selvittelyä, tuomio.

JAMKin eettisten periaatteiden mukaan on piittaamattomuutta viitata puutteellisesti aiempiin julkaistuihin tuloksiin. Samoin piittaamattomuutta on itsensä plagiointi eli samojen tulosten julkaiseminen useita kertoja näennäisesti uusina.

Suoranaista vilppiä on jättää viitteet kokonaan teksteistään, diaesityksistä, videoista tai muista tuotoksistaan pois. Luvatonta lainaamista eli plagiointia on “toisen julkituoman tutkimussuunnitelman, harjoitteluraportin, opiskelutehtävän tai muun tekstin ja sen osan esittämistä omanaan”. Ja tekstiksesi se ymmärretään, jollet teksti- ja lähdeviittein ilmoita, keneltä ajatukset ovat peräisin.

Asiantuntija seuraa alansa kehitystä. Joten osoitat asiantuntemustasi, jos tiedät, mitä tutkimustuloksia, ammatillisia kehitystoimenpiteitä tai muita vastaavia on alan lähteissä julkaistu viime vuosina.

Tässä on jäänyt vielä hieman epäselväksi, miten standardeja voidaan käyttää opinnäytetyötä tehdessä.

Pitääkö paikkaansa, että standardi pitää nimenomaan juuri sellaisenaan julkaista opinnäytetyössä, että sitä ei saa omin sanoin muokata?

Vastaus:

Standardeja on ihan suositeltavaa käyttää oppareissa. JAMKin kirjasto Nelli-portaalissa on SFS Online -palvelu, jossa voi lukea mielenkiintoisia standardeja.

En ole nähnyt kieltoa, joka estäisi referoimasta standardeja samalla tavalla kuin muitakin lähteitä. Jos sellainen on, olen kyllä itsekin sitten syyllistynyt rikokseen, kun olen esimerkiksi esitteitä tai oppimateriaaleja varten stilisoinut tekstejä.

Kun avaan sähköisen SFS-standardin, kansilehdellä on määräys: ”Tätä julkaisua ei saa kopioida tai levittää missään muodossa ilman SFS:n erillistä kirjallista lupaa. Julkaisu on tekijänoikeuslain suojaama.”

Se ei mielestäni kuitenkaan estä rehellistä referointia.

Jos referoit lähdetta, olipa se standardi tai jokin muu lähde, muista asialliset teksti- ja lähdeviitteet. Jos suoraan lainaat eli siteeraat standardia, muista lainausmerkit lyhyissä lainauksissa ja sisennys, tiheämpi riviväli ja kursiivi pitkissä lainauksissa.

E-aineistoissa on erilaisia käyttöehtoja ja ohjeita. Tarkista ne aina, jos olet epävarma. Myös kirjaston asiakaspalvelu jelppii!

Huomasitko tämän uutisen kesällä: http://www.ksml.fi/uutiset/kotimaa/kopioitiinko-jyvaskylalaisen-opiskelijan-opinnayte-tutkija-ei-voi-pitaa-sattumana/2089683http://www.ksml.fi/uutiset/kotimaa/kopioitiinko-jyvaskylalaisen-opiskelijan-opinnayte-tutkija-ei-voi-pitaa-sattumana/2089683

Vastaus:

Huomasin.

Jutussa kerrotaan, että yhden JAMKin opiskelijan opparin tekstejä löytyi Metropoliassa puoli vuotta myöhemmin hyväksytyssä saman alan opparissa. Plagiointitutkija Eija Moore totesi, että opinnäytetöissä on niin paljon samankaltaisuutta, ettei voi olla sattumaa.

Rehellisyys vs. vilppi

Plagiointi eli luvattomasti lainaaminen tarkoittaa JAMKin eettisten periaatteiden (2013, 6) mukaan vilppiä, jossa toisen julkituoma tutkimussuunnitelma, harjoitteluraportti, opiskelutehtävä tai muu teksti tai sen osa esitetään omana.

Eija Moore määrittelee plagioinnin em. jutussa näin: ”Lainata saa, kun merkkaa lähteen. Muutoin kaksi peräkkäin olevaa muualta otettua tekstikappaletta on plagiointia.” (Huom! Moore pitää myös blogia aiheesta.)

Oikeudenmukaisuus vs. epäoikeudenmukaisuus

Jokaista ihmistä on kohdeltava oikeudenmukaisesti, tasapuolisesti ja yhdenvertaisesti, näinhän sanoo jo perustuslaki ja muutama muukin laki.

Hyvä peukalosääntö tähänkin asiaan on vanha viisaus siitä, että tee niin kuin haluaisit itsellesi tehtävän. Haluaisitko, että joku nappaa tutkimushavaintosi tai kauan hiomasi tekstipätkät ilman, että kertoo niiden olevan sinun ajatuksiasi? Et tietenkään!

Vastuullisuus vs. piittaamattomuus

Opiskelija tai korkeakouluyhteisön jäsen voi toimia myös piittaamattomasti. Se tarkoittaa mm. puutteellista viittaamista aiemmin muissa tutkimuksissa julkaistuihin tuloksiin sekä tulosten ja menetelmien harhaanjohtavaa raportointia. Omiakaan julkaistuja tekstejä ei saa plagioida, eli julkaista samoja tuloksia useita kertoja näennäisesti uusina. (JAMKin eettiset periaatteet 2013, 6.) Tarkkuutta siis peliin!

Olen tavannut myös sellaisia opiskelijoita, jotka tosissaan pelkäävät, että saattavat vahingossa plagioida, kun he käyvät läpi kymmeniä lähteitä ja enää ei voi olla varma, mikä ajatus on keneltäkin. Yleensä nämä opiskelijat ovat kuitenkin niitä, jotka tunnollisimmin ilmoittavat lähteet opparin tekstissä ja lähdeluettelossa.

Tekstiviitteitä kannattaa aluksi viljellä vaikka jokaisen virkkeen perässä, varsinkin jos niitä siirtelee vähän väliä opparia kirjoittaessaan. Viimeistelyvaiheessa voi sitten napsia ylimääräiset tekstiviitteet pois.

Luottamus ja kunnioitus vs. luottamuksen puute

”Opiskelijan päätavoitteena on oppia, kasvaa ja kehittyä kohti tulevan ammattialansa asiantuntijuutta” (JAMKin eettiset ohjeet 2013).

Yllättävän usein asiantuntijan ajatellaan olevan sellainen, että kaikki hienot ajatukset on synnyttävä omassa päässä, muutenhan en olisi asiantuntija. Mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että opparissa on lähinnä vain omaa tekstiä. Epäilen, että Keskisuomalaisen jutussa kerrottujen, todennäköisesti plagiointiin sortuneiden opiskelijoiden toimintatapa on voinut nojautua tällaiseen harhakäsitykseen.

Asia on kuitenkin päinvastoin: Asiantuntija nimenomaan kunnioittaa muiden tekstejä ja tunnustaa muiden tekemän työn arvon. Jos katsotte tieteellisiä artikkeleita, niissä on usein pitkähköt lähdeluettelot. Asiantuntija seuraa siis alaansa ja sen kehittymistä ja on tietoinen siitä, mitä uutta tietoa alan ilmiöistä on viime vuosina saatu. Ja se näkyy lähdeluettelossa ja tekstiviitteinä.

Luota siis siihen, että ilmoittamalla lähteet ja osoittamalla opparissasi, mikä on sinun ajatteluasi ja mikä muiden, osoitat olevasi perillä alan tutkimustuloksista ja keskusteluista.

Tietolähteitä

Miten toimit eettisesti JAMKissa? Katso JAMKin eettisistä periaatteista.

Miten siteeraat tai referoit muiden tekstejä? Lue JAMKin raportointiohjeesta.

Miten tieteessä toimitaan? Tutkaile Tutkimuseettisen neuvottelukunnan ohjeita.

Saatko kokonaisia artikkeleita kopioida esim. opintojakson sivuille? Kertaa JAMKin kirjaston e-aineistojen käyttöehdoista, mitä yleensä saa tehdä ja mitä ei.

 Kuinka merkitään oppariin suora lainaus: Tämä tulisi aivan loppuun viimeisenä lauseena.

”Ei riitä, että muutetaan toimintatapoja, vaan pitää itsekin muuttua. Vapautua hallitsevasta hoitajaminästä ja uskaltautua kokeilla uusia tapoja tehdä tuttuja asioita” (Valvanne 2015).

Vastaus:

Kielikeskuksen viestinnän opeilla olisi tähän varmaan montakin hyvää neuvoa. He voivat täydentää vastaustani tarvittaessa.

Tapa 1

Tekstiä tekstiä tekstiä tekstiviitteineen. ”Ei riitä, että muutetaan toimintatapoja, vaan pitää itsekin muuttua. Vapautua hallitsevasta hoitajaminästä ja uskaltautua kokeilla uusia tapoja tehdä tuttuja asioita.” (Valvanne 2015.)

Tapa 2

Tekstiä tekstiä tekstiä tekstiviitteineen. Kuten Valvanne (2005) muistuttaa: ”Ei riitä, että muutetaan toimintatapoja, vaan pitää itsekin muuttua. Vapautua hallitsevasta hoitajaminästä ja uskaltautua kokeilla uusia tapoja tehdä tuttuja asioita.”

Muistuttaa-verbin tilalla voi olla muu, kuvaavampi verbi, mitä nyt haluatkaan käyttää. MOT-sanakirjastossa olevan MOT Gummerus Uusi suomen kielen sanakirja antaa kyseiselle verbille synonyymejä:

muistuttaa 1 huomauttaa jollekulle jostakin, joka tämän pitäisi muistaa (myös nuhdellen tai muutoin arvostellen) Muistuta minua, että käyn huomenna postissa. Haluan muistuttaa sinua huolellisuuden tärkeydestä. 2 tuoda jonkun mieleen joku, jokin Vanhainkodissa käynti muistutti häntä siitä, että nuoruus ei jatku ikuisesti. Hän muistuttaa äitiään ’on samanlainen kuin äitinsä, on tullut äitiinsä’.

Ja sanoa-verbin synonyymejä:

sanoa 1 ilmoittaa, kertoa, paljastaa, mainita, ilmaista Lapseni osaa jo sanoa oman nimensä. Hän sanoi: ”Menkää Herran rauhaan!” Asia on sanottava niin kuin se on. Isä sanoi enon taas yltyneen juomaan. Suoraan sanoen olet inhottava! Älä muuta sano. Kauppias ei vielä sanonut lopullista hintaa. En osaa sanoa asiasta sitä enkä tätä. 2 huomauttaa En aio sanoa samasta asiasta toista kertaa. Ei pidä suuttua, jos asiasta sanotaan. 3 nimetä Sano jokin Saksan kaupunki. 4 eläimen ääntelystä Miten lehmä sanoo? 5 nimittää, kutsua Ei minua ole ennen moukaksi sanottu! 6 väittää Kuka sen on sanonut, että huomennakin sataisi? 7 määräämisvallasta Minulla ei ollut hänen asioihinsa mitään sanomista. 8 kirjoituksen sisällyksestä Mitä laki sanoo tästä asiasta? 9 kuv. Kolmas kerta toden sanoo. Tämä tapaus ei vielä sano ’kerro’ asiasta paljoakaan. Mitä tämä kaikki tahtoo sanoa ’merkitsee’? Ei ole niin sanottua ’varmaa’, että hän tulee.

Kenties on myös tapa 3

Usein runonpätkät ja aforismit erotetaan aineistoesimerkkien tapaan itsenäisiksi sitaateiksi. Ehkä sekin voisi olla tässä mahdollinen? Havainnollistetaan oleellinen ”aforismi” tai muu viisaus visuaalisin keinoin vaikkapa näin:

Valvanne (2015) muistuttaa, että

Ei riitä, että muutetaan toimintatapoja, vaan pitää itsekin muuttua. Vapautua hallitsevasta hoitajaminästä ja uskaltautua kokeilla uusia tapoja tehdä tuttuja asioita.

TAI

Ei riitä, että muutetaan toimintatapoja, vaan pitää itsekin muuttua. Vapautua hallitsevasta hoitajaminästä ja uskaltautua kokeilla uusia tapoja tehdä tuttuja asioita. (Valvanne 2015.)

Mutta tosiaan, tämä kolmas tapa ei ole se, miten nykyinen raportointiohje ohjeistaa tekemään suoria lainauksia.

Tosin muistan, että muutama vuosi sitten raportointiohje alkoi juuri tämäntapaisella sitaatilla sisennettynä ja kursiivilla, joten kyseessä ei voi olla kovin kummoinen moka tai virhe, jos ollenkaan.

Laitetaanko tiivistelmään, johdantoon, pohdintaan tekstiviitteet?

Vastaus:

Tekstiviite laitetaan aina, kun viitataan jonkun toisen ajatuksiin tai havaintoihin.

Johdannossa ja pohdinnassa niitä näkee usein, mutta tiivistelmässä harvemmin. Olenkohan koskaan nähnyt?

Tiivistelmässä lukijalle selostetaan vain oman opparin tärkeimmät pointit, ei kaikkea mahdollista kiinnostavaa.

Jos kuitenkin opparissa olisi asetelma, jossa vaikka testataan jonkun gurun teoriaa, olisi siitä ehkä syytä kertoa myös tiivistelmässä. Ja se voi vaatia tekstiviitettä.

Ettei syyllisty plagiointiin.